Punahousuinen orava

Pride -viikonloppuna ostin akateemisesta William S. Burroughsin Kuolleiden katujen paikan. Tämä on oikeastaan sellaista kirjallisuutta, jolle en varsinaisesti ehkä ole kohderyhmää. Kuin aiheeseen liittyen katsoin menneenä viikonloppuna myös yhden Burroughs filmatisoinnin, David Cronenbergin ohjaaman Burroughsin kirjaan Alaston lounas perustuvan saman nimisen leffan. Voin jotenkin pahoin vieläkin. Burroughs on mieltynyt huumeisiin ja aseisiin, naisista ei kirjassa, (eikä leffassakaan) ole kuin statistiksi. Miesten väliset suhteet ovat keskinäistä himoa ja brutaalia hyväksikäyttöä. Kirjan aikakäsitys on erikoinen, liikutaan menneessä ja tulevassa, ja päähenkilö Kim Carsons elää nykyaikaa ja lännen aikaa. Burroughs osaa kirjoittaa harvinaisen vastenmielistä tekstiä, ja kuin kiteyttää koko maailman pahuuden ja iljettävyyden jopa yhteen lauseeseen. Kuolleiden katujen paikka on toinen osa trilogiasta, jonka aloitti Punaisen yön kaupungit, josta kerroinkin vanhassa blogissani. Inhosin sitä vielä enemmän kuin tätä uusinta julkaisua. Tai ehkä inhota on väärä sana, koska tunnen kuitenkin kiinnostusta lukea Burroughseja, ja luultavasti luen trilogian viimeisen osankin, Lännen maat, joka ilmestyy suomennuksena ensi vuonna. Vastenmielisyys ja kiinnostus lyövät kättä, en osaa tätä muuten kuvata. Kaikki kunnia suomentajalle Elina Koskelinille.

“Hänellä on edelleen keskiaikainen viitta yllään ja Kim tietää sen olevan vanha kulkutautiviittansa. Se on kaunis vaatekappale hienoa mustaa kamelinvillaa vuorattuna raakasilkillä, joka on kyllästetty märkivillä imusolmukkeilla, tuberkuloosilla ja lepralla, kuolion ja mädäntyneen veren makealla jälkihajulla, raadon terävällä löyhkällä, pilkkukuumeen talvihajulla kylmissä yömajoissa, missä ikkunat on tilkitty paperilla eikä niitä avata koskaan… ikiaikainen viitta, Kim muistelee… ollut suvussa pitkän aikaa, poiminut tuuladuksen sieltä täältä… makeita ripulinhajuja koleraosastoilta, keltakuumeen mustaa oksennusta Panamasta, mielisairauden tukkoinen hapan haju kuin hapanta maitoa ja hiirenpissaa…”

William S. Burroughs: Kuolleitten katujen paikka. Sammakko, 2009.