Punahousuinen orava

Tämän vuoden puolella olen lukenut hyvin vähän romaaneja. Pamfletit on vuoden alun juttu, näköjään. Ehkä se johtuu siitä, että on ollut melko huono alkuvuosi romaanikirjallisuudessa. Mitään todella jännää tai kiinnostavaa ei ole tullut. Kirjaston lainojakin on tänä vuonna vähemmän kuin aikaisempina vuosina, minulla siis. Kiinnostavan kirjallisuuden löytäminen alkaa käymään työstä. Tulevana viikonloppuna muuten, järjestetään Jyväskylässä kolmannet kirjamessut. Mielenkiinnolla odotan Sammakon, Liken ja Arktisen Banaanin standeja. Viimeksi mainitulta voisi löytyä jotakin mielenkiintoista Fingerporiin liittyen. Näin siis ainakin toivon.

Mutta varsinaiseen asiaan. Onkohan tämä järjestyksessään tämän vuoden kolmas lukemani pamfletti. Esko Seppäsen Hullun rahan tauti. Keskellä tätä tämän hetken lamaa, tai taantumako tämä nyt vielä on, on hyvä lukea pieni käsikirja talouden käsitteisiin. Tosin, monet käsitteet ovat niin monimutkaisia, että vaikka olen tämän lukenut, en voi sanoa ymmärtäväni kaikkea lähimainkaan, swapit ja hedge-rahastot tuottavat vaikeuksia vieläkin. Seppäsen kunniaksi on sanottava, että hän käyttää selvää ja hyvää kieltä, ja kirjan lopussa on pieni sanasto. Seppänen kirjoittaa myös kaikki suuret luvut auki, pitkät nollien rivit eivät kyllä välttämättä ole kovin lukijaystävällisiä, tosin hyvin havainnollisia.

Kirja oli omalla tavallaan melko masentava. Ei ole näköpiirissäkään muutosta menoon, rötösherroja ei lopulta kukaan saa kiinni. Lopulta kukaan ei ole vastuussa siitä, että yhteisiä rahoja on pelattu sinne ja tänne, muutaman äijän taskuun. Syyllisiä ei löydetä ikinä. Kun edes näkyisi jotakin vaihtoehtoa kapitalismille, mutta ei. Pankeille vaan syydetään tukirahaa, jotta samaa menoa voidaan jatkaa. Pelastetaan pankkeja, mutta ihmisistä ei välitä kukaan. Veronmaksajia huudetaan avuksi, vaikka hetki sitten valtion tuki oli kauhistus. Nyt kelpaa taas veronmaksajan raha ja valtiota tarvitaan. Ainakin seuraavaan jakokierrokseen asti. Tavalliselle kansalaiselle jää kuitenkin kouraan se mustapekka, joten ei mikään muutu. (kapitalismi= systeemi, joka pumppaa varallisuutta köyhiltä alhaalta rikkaille ylös, mistä sitä voi vähän tippua, niin kuin varpusille vähän tippuu jyviä syötettäessä hevosille viljaa, mutta aivan liian vähän rikkaiden syntien sovitukseksi. s. 27). Vääryys, epäoikeudenmukaisuus ja ahneus on saanut vallan.

Lukekaa ja synkistelkää ihan itse. Kun jostain tulisi se vaihtoehto kapitalismille ja rahan vallalle. Mutta ei se ainakaan tule kokoomusta äänestämällä, kuten ilmeisesti 25 % suomalaisista tuntuu luulevan. “Ahneus on väkevä voima, vai miten se oli se kokoomuksen muinainen vaalikampanjalause ajalla, jolloin se ei vielä ollut työväenpuolue?”

Esko Seppänen: Hullun rahan tauti. Kapitalismin musta syksy. Tammi, 2009.