Punahousuinen orava

Tiesitkö, että leipäjonoissa seisoo viikottain tuhansia suomalaisia. EU:n määritelmän mukaan Suomessa on 600000 köyhää. Tuo määrä tulee lisääntymään entisestään koska tavalliset kansalaiset laitetaan maksamaan finanssipelureiden pelivelat. Suomi teeskentelee olevansa sivistysvaltio, mutta ei kykene pitämään omista kansalaisistaan huolta. ”Köyhän elämä on täynnä paradokseja. Yksi julmimmista on, että ainoastaan rikkaalla olisi varaa olla köyhä.” Köyhä maksaa kaikesta enemmän kuin rikas, ei ole ilmaisia lounaita, ei hyvä veli -hintoja. Kun köyhä tekee konkurssin, hän menettää kaiken, kun rikas tekee konkurssin, hän siirtää rahansa ja varansa veroparatiisiin ja jatkaa hyvää elämää. Ei ihme, että rikkaita nauratttaa. Tästä kaikesta kertoo Jera ja Jyri Hännisen pamfletti Kallis köyhyys.

Pamfletilla on arvonsa, mutta niin tässä kuin muissakin tämän tapaisissa tärkeissä kirjoissa, ei näitä lue ne joiden pitäisi. Mitä hyödyttää minun näitä lukea, olen kokenut jo yhden laman ja syönyt päivät pitkät riisiä ja tonnikalaa, joka muuten on nyt niin kallista, ettei siihen olisi enää samoilla tuloilla varaa. Olen kokenut mitä on tulla toimeen peruspäivärahalla, josta kela vielä päätti periä suuren osan takaisin, vaikka tiesivät vallan hyvin, että se kaikki on mennyt ruokaan ja asumiseen. Eipä erityisesti heitä kiinnostanut. ”Masennus ja köyhyys ovat vahvasti toisiinsa kytkeytyneitä. Jo se, että pohdit koko ajan raha-asioita, alkaa masentaa. Jos vaikka pakastin tai pesukone menee rikki, saattaa se olla aivan täydellinen katastrofi” Sanoo köyhyyttä tutkinut VTM Reetta Ruokonen. Pääministeri Vanhasen mielestä media kiinnittää liikaa huomiota epäkohtiin eikä näe sitä, että aika monella suomalaisella menee hiton hyvin. Ei pitäisi keskittyä niin kovasti kertomaan näistä huonoista asioista, mietiskelee varmaankin herra pääministeri. Hänen lähin kontaktinsa köyhyyden kanssa olikin Susan Kuronen. Empatia on tälle nomenklatuuralle vain pelkkä sana, ymmärrys saattaisi tulla sen jälkeen, mutta se näyttää olevan turha toivo. Hallitus ei nosta köyhimpien tukia tälläkään kertaa ja jälkeenjääneisyys etuisuuksissa jatkuu ja syvenee. Sen sijaan rahaa riittää kyllä pankkien tukemiseen ja kelamaksun poistoon työnantajilta. Köyhälle annettu raha palaisi kulutukseen, se palautuisi lopulta sinne valtion taskuun, se ei häviäisi osinkoina tai sijoituksina ulkomaille, niin kuin nyt tapahtuu. Rikkaalta ei tipu köyhän pöydälle muruja vaikka toisin väitetään. Yhden vaurastuminen ei tuo kaikille hyvää.

Nykyään ihmiset jaetaan hyviin ja huonoihin ihmisiin heidän ostovoimansa perusteella, ei rahaa, ei ostovoimaa, ei arvoa. ”Menneisyyden keltainen tähti tai pinkki kolmio on nykyään merkintä luottotiedoissa.” Eräs nimettömäksi jäävä omaishoitaja kirjoittaa Hännisille lähettämässään sähköpostissa: ”Olin kerran mielenosoituksessa ja huusin, polttakaa siniristi. Allekirjoitan sen edelleen.”

Jera ja Jyri Hänninen: Kallis köyhyys. WSOY, Barrikadi -sarja 5, 2008.