Punahousuinen orava

Punahousuinen jyrsijätär on ollut allapäin ja jurottanut kolossaan. Lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle, osaksi siksi, että hyvää lukemista ei oikein nyt tunnu löytyvän. Tämäkin kirja mistä nyt kirjoitan on luettu jo heinäkuussa ja tuntuu jotenkin siltä, että olisin tavallaan ihan jäävi sanomaan tästä yhtään mitään. Edellinen Renate Kress krimi keräsi tämän blogin suurimman lukijakunnan, joten ilmeisesti Renate ja Kassandra ovat jo fanijoukkonsa koonneet. Silti yhä edelleen toivoisin, että Kassanda Block saisi jonkin suuren lehden esimerkiksi kiinnostumaan arvostelusta, ehkä mybook saisi tehdä hieman aggressiivisempaa myyntityötä Kasssanda tunnetuksitekemisessä. Meillä kotona tämä Kassandran toinen dekkari jakoi mielipiteitä; itse olin sitä mieltä, että Viimeinen ruusu oli parempi ja eheämpi kertomus kuin edellinen Rakkauden puukottamat. En tiedä miten Kassandra perehtyy aiheisiinsa, mutta Viimeinen ruusu rakentuu uskottavasti ja mielenkiintoisesti, lesbonainen turkkilaisessa muslimiyhteisössä on varmaankin kova pala. Anna Leino oli sanonut Vaasan ylioppilaslehdessä Rakkauden puukottamat kirjasta, että kirja on suunnattu niin tirkistelijöille kuin avomielisillekin lukijoille. Jopas on kumma, mitähän ne tirkistelijät mahtavat tirkistellä? Leinon lausunto rupesi jotenkin kyrsimään. Kolmaskin Renate Kress on tulossa; Renate matkustaa Suomeen etsimään juuriaan. Suomeen ollaan perustamassa uutta tv-kanavaa, jonka johtajaan Renate tutustuu. Suomi -aihe kuulostaa kerrottuna hieman tylsähköltä, mutta ehkäpä siitä tulee ihan hyvä.

“Kaipasin saada keskustella kanssasi. Tämänhetkinen juttuni on saanut minut täysin hämmennyksiin.”
“Mikä sinua siinä niin hämmentää?”
“Uskonto. Etsin kadonnutta nuorta naista, joka on muslimi.”
“Liittyykö hänen uskontonsa katoamiseen jotenkin?”
“No, hän on myös lesbo, joten luullakseni se liittyy, vastasin.
“Voi kulta, olenhan minäkin homo ja juutalainen, mutta paljonko sillä on tekemistä eri asioiden kanssa elämässäni?”

Kassanda Block: Viimeinen ruusu. myBook, 2009