Punahousuinen orava

Heinäkuussa ehtii lukea kun ei tarvitse käyttää leijonanosaa ajastaan palkkaorjuuteen. Olen toiveikkaana laittanut rahaa sekä veikkauksen että unibetin peleihin ja toivonut saavani vapautuksen orjuudestani lähiaikoina lopullisesti, vielä toivettani ei ole täytetty.

Pari kirjaa olen vienyt takaisin kirjastoon osin lukemattomina, koska niitä ei kertakaikkiaan ole jaksanut tavata. Yksi näistä kammotuksista oli Viktor Jerofejevin Venäläisen sielun ensyklopedia. Siitä ei sen enempää. En vain tajunnut sitä, liian monimutkaista, liian venäläistä suomalaisen sielulle. Olen minä lukenutkin jotakin, ja yksi erittäin hyvä kirja oli Gerry Birgit Ilvesheimon Lykantropia. Ei pidä kirjan, tai kirjailijan nimen antaa hämätä. Se oli loistoteos. Aiemmin lukemani Kuristajaviikunat ei ollut näin hieno ja eheä teos. Gerry Birgit on kehittynyt kirjailijana aivan huikeasti. Pitäisin Gerryä jopa yhtenä lupaavimpana kotimaisena kirjailijana.

“Matkan tästä osasta olisi vaikea kirjoittaa sielukasta kirjaa, vielä vähemmän romanttista tarinaa. Suomessa ollaan niin kiinni todellisuudessa, että siitä voi kirjoittaa vain juna-aikataulun, kuulustelupöytäkirjan, sienikirjan tai jakoavaimen käyttöohjeen. Todellisuuden ja kielen suhde on yksiselitteinen ja vakaa. Lehmät ovat lehmiä, homot rikollisia, junat saapuvat ajallaan eikä kärpässieniä saa syödä.”

Gerry Birgit Ilvesheimo: Lykantropia. Johnny Kniga, 2009.

Menneen Pride viikon kunniaksi jotain sateenkaarikirjallisuutta: Kassandra Blockin Rakkauden puukottamat. Kirjan nimi on kyllä hauska, naurattaahan se tuollainen suomifilmien dramaattisuus. Kassandra on ilmeisesti varsinainen drama queen. Tai sitten ehkä hänellä onkin vaan kieroutunut huumorintaju. Kävimme Helsingissä Priden puistojuhlassa viime lauantaina. Ennen sitä olimme kyselleet Blockin uutta kirjaa Viimeinen ruusu Akateemisesta, mutta sitä ei ollut siellä. Mikä onni! Kassandra Block oli Pridessa! Löysimme sieltä kojun, jossa myytiin kirjoja ja Kassandra oli ihan itse paikalla. Jestas, uskomatonta. Saatiin kirja, ja jopa omistuskirjoitus siihen. Luulin, että nämä Renate Kress kirjat ovat alunperin kirjoitettu saksaksi ja että kirjailija on saksalainen. Ehkä hän siis onkin, enhän tiedä tätä varmaksi. Kassandra puhuu kuitenkin täydellistä suomea. Hän asuu bloginsa mukaan Frankfurtissa, mutta onko hän saksalainen vaiko suomalainen, tai onko hänen vanhempansa kenties suomalaisia? Onko Kassandra hänen oikea nimensä?! Menin niin sekaisin kirjailijan tapaamisesta, että en saanut kysytyksi häneltä yhtään mitään. Olin vaan niin innoissani, ja jälkeenpäin harmistunut siitä, että innostuin enkä osanut ajattella järkevästi ja kysyä oikeita kysymyksiä kun kerrankin kirjailija seisoo ihan edessäni ja kirjoittaa ostamaamme kirjaan omistuskirjoitusta. Näin käy minulle kyllä aika usein. Kun aukeaa tilaisuus niin töpselöin sen komeasti. Renate Kress krimi -sarjan kirjat on ilmeisesti omakustanteita, tai sitten my book -kustantaja on jokin pienkustantamo, josta myöskään en tiedä mitään. Mutta niin tai näin, suosittelen lukemaan näitä Renate Kress krimejä, näitä ehkä tulee vielä lisää kuin vain nämä kaksi. Ainakin toivon niin. (Tästä linkistä Kassanda Blockin blogiin.) Uskon muuten, että Kassandra Block viedään vielä jonkun suuren kustannusyhtiön leipiin. My Bookin kannattaa nauttia kirjailijastaan vielä kun voi. Suuren kustantajan etuihin tietysti kuuluisi se, että levikki on suurempi ja ihmisten tietoisuus kirjailijasta kasvaa. Kassandralle sen soisi mielihyvin.

“On sunnuntaiaamu, ja lesbo herää kaikkien aikojen jysärissä. Vieressä makaa alaston nainen, joka on hänelle täysin vieras. Hän ei muista mitään, paitsi että yöllä oli ollut lesbojen disko. Vaivalloisesti hän raahautuu kylpyhuoneeseen. Hän katsoo peiliin ja huomaa suupielestään roikkuvan vaalean, ohuen narun. Lesbo mumisee itsekseen: “Oi Jumalatar! Salli sen olla teepussi!”

Kassandra Block: Rakkauden puukottamat. My Book, 2007.